Kuulin erään ihmisen tehneen itsemurhan, ikävää että asiat menee huonolle tolalle...eikä kukaan huomaa tai henkilö osaa tunteensa niin taitavasti kätkeä. Hän oli palveluammatissa ja näin ollen näin häntä muutaman kerran viikossa, aina tervehti ja joskus juteltiinkin. Vaikea käsittää ettei häntä enää ole...hänen pienet lapset kaipaavat varmasti kovasti.
Eile illalla katselin Anna-Leena Härkösen haastattelun, jossa kertoi siskonsa itsemurhasta. Se oli liikuttavaa, mutta toisaalta kun ihminen väsyy niin totaalisesti, näkee kai vain yhden ulospääsyn väsymyksestä.
Johan on surullisia ajatuksia tänään. Mutta se siitä. Ystävääni tässä odottelen, on lähtenyt 12 aikaan ajamaan Kittilästä ja matkaa totisesti on, eli eiköhän illaksi tänne ilmesty. Äsken mulla oli pihalla "päiväkoti" kun oli  kaksi 5vuotiasta ja kaksi 2 vuotiasta.