Kuulin erään ihmisen tehneen itsemurhan, ikävää että asiat menee
huonolle tolalle...eikä kukaan huomaa tai henkilö osaa tunteensa niin
taitavasti kätkeä. Hän oli palveluammatissa ja näin ollen näin häntä
muutaman kerran viikossa, aina tervehti ja joskus juteltiinkin. Vaikea
käsittää ettei häntä enää ole...hänen pienet lapset kaipaavat varmasti
kovasti.
Eile illalla katselin Anna-Leena Härkösen haastattelun, jossa kertoi
siskonsa itsemurhasta. Se oli liikuttavaa, mutta toisaalta kun ihminen
väsyy niin totaalisesti, näkee kai vain yhden ulospääsyn väsymyksestä.
Johan on surullisia ajatuksia tänään. Mutta se siitä. Ystävääni tässä
odottelen, on lähtenyt 12 aikaan ajamaan Kittilästä ja matkaa totisesti
on, eli eiköhän illaksi tänne ilmesty. Äsken mulla oli pihalla
"päiväkoti" kun oli kaksi 5vuotiasta ja kaksi 2 vuotiasta.
keskiviikko, 7. kesäkuu 2006
Kommentit