Nikokin kun heräs 8 aikaan niin olimme jo 10 maissa naapurikaupungissa. Käytiin pikaseltaan Prismassa ja Työkaluässässä. Sitten ajettiin noin 50km katsomaan  monien kehumaa rompetori päivä ja uh sentään kuin kauheesti siel oli myyjiä. Meil meni siel kolmisen tuntia, eikä ehtinyt kuin päällisin puolin vilkasta. Sitten siel olis ollu vanhoja autoja, asuntovaunuja yms. mut sinne ei Niko sit jaksanu enää ollenkaan. Ja minä en löytänyt nukkekotiin mitään, en mitään! Yksi pieni posliinituoppi kiinnosta, ja myyjä sanoi et pitää ostaa ne muutkin tavarat ja hinta 3e. Tarjosin tuopista euron, ei myynyt, no ei sitten.
Sit vietiin Jarin yhden siskon postilootaan yks romppu, kun se ei ollu kotona. Käytiin myös hänen miehen haudalla, kun sinne oli hautakivikin nyt tullut.
Sitten ajettiin Jarin toiselle siskolle, no ei olleet kotona. Jari soitti, olivat vain kaupassa ja jäimme odottamaan. Ei menny kauaa kuin tulivat ja ens töikseni halasin häntä. Oli laihtunut sen 6kg ja kyl sen huomas, kun muutenkin on niin hoikka. Painoi nyt 49kg. Oli myös väsyneen oloinen ja yski kovasti, silti jaksoi nauraa ja puhua huumoria. Kertoi et välillä tuntuu et ei täs mitään hätään kyl täst selviää, sit toisinaan tulee totaalinen olo ettei jaksa kuin itkeä ja kaikki tuntuu epätoivoselta. Huomenna tapaa syöpälääkärin, olettaa että saa ekan kerran solumyrkkyä. Ultralla oli todettu syöpä maksassa, mutta ohutneulakokeet näytti ettei ole. Mutta se ultralääkäri on ihan 100% varma että se on syöpää mitä maksassa on. Keuhkoista siis on jo leikattu alhaalta pala pois, siinä syöpää siis oli. Luusto on valtavan kipeä ja syöpää siis siinäkin. Sain ihan hyvin pidettyä itseni koossa siellä, mutta kyllä kun sieltä lähti niin asia pyöri mielessä ja nukuin tosi huonosti...hän on todella hyvin sairas, vaikka ei päällepäin oudompi huomaa mitään. Näitä asioita pohtiessa taas muistaa että mikä on tärkeää ja mikä ei, minäkin välillä murehdin näitä ylimääräisiä kiloja...se on pientä kuitenkin kun näkee tällaista suurempaa murhetta, jossa on leikki kaukana.