Olin saanu kommentin joka ilahdutti suuresti, jollain muullakin on samanlainen musamaku kuin minulla. Kumpa Kiti ei nyt katoaisi tuntemattomaan, vaan voisi vaihdella ajatuksia jatkossakin :) Huhuu Kitii!!
Tässäpä nämä päivät kulkee ja venetsialais viikonloppu lähenee...silloin täytyy karavaanarin kulkea alueemme SFC paikalle, ihanaa. Yksi viikonloppu kotona, olikin kituuttamista...tai no heh, käytiinhän me poikkeamassa la. iltana ko. alueella, ei voinut olla käymättä.
Maanantaina sain digikuvista tilaamani paperikuvat ja niitä tuota...oli aika paljon ja 2 h. meni kun laitin albumeihin. VOI NISKA ja KÄSI PARKOJA :( Huomasin et olin tilannut Arista 50 paperikuvaa, kait Tomistakin oli liki sama luku ja Tapsasta kymmenkunta...se kyllä johtui siitä et hänestä otin digikuvia huomattavasti vähemmän kuin kahdesta muusta herrasta, ja se taas johtui siitä et paikan järkkärit oli tiukkaa sakkia ja poistattivat ihmisten digikameroista kuvia mitä olivat ottaneet Tapsasta ja toisesta yhtyeestä. Tosin minun kuvaamiseen eivät puuttuneet, silti olin varppeillani. Jos olisivat tulleet sanomaan, niin olisin sanonut ihan varmasti et minä lopetan kuvaamisen siinä tapauksessa että Tapsa itte mulle tulee sanomaan, koska hän on antanut mulle luvan kuvata AINA, joten se kielto loppuu vasta kun itse mulle sanoo toisin. PISTE.
Eilen käytiin viemässä surunvalittelu kukat naapuriin, kun perheen isän äiti (83v) oli kuollut. Ei niin helppo tehtävä, mutta kokemuksen omaavana tämä oli tehtävä. Viittaan siihen että kun meidän vauva kuoli 10v  sitten, harva uskalsi tuoda surunvalittelu kukkia kun olimme kotona, jotenkin kummasti paketteja ilmestyi oveen kun olimme poissa. On vaikeaa kohdata surevia, mutta eihän ole pakko sanoa mitään jos ei pysty, kun vain on läsnä edes hetken.
Täällä on niin rauhallista. Naapureiden lapset on hoidossa, tosin Nikon kaveri on hoidossa 10 päivää kuukaudessa, joten jäähän siinä vielä pojille leikkiaikaa.