Imuroin ennen kahtatoista ja 12.10 lähdin lenkille ja olin kävelly 3min, kun alkoi tuntua ettei kaikki ole ok. Tyhmänä päätin käydä tietyssä kohtaa ja kun käännyin takasin klo oli 12.17 ja ihan oikeesti ajattelin et pitääkö mun soittaa Jari apuun. Mua alkoi heikottaa kamalasti, sydän hakkasi, oksetti jne. Pääsin kotiin ja ku sain vaatteet pois, kaaduin sohvalle. jesus mikä olo...no olihan tuo tuttu tunne ja juuri se syy, miksi mä en haluaisi mennä YKSIN kävelylle...mut nyt tuota ei ole viime aikoina ollu. Makoilin ja kävin venyttään niskaan ja mahakin meni sekasin. Tosa 14 maissa Santeri tuli tänne, sanoin ettei Niko ole mut haluskin kuulemma olla mun kaa. No tossahan se leikki robotilla ja  hyrrällä. Laitin viestin mummulaan et tuleeko se niko ja kun se oli kuullu et Santeri on täällä, oli het alkanu pukea ja pianhan se tulikin sit papan kyydissä. Olo on parempi, mut ei ollenkaan edes ns. normaalin huono.
Niin siis olohan ilmeisesti tulee siitä et niskanikamat painaa selkäydintä. Oli se kamalaa...huh huh. Ihan vähään aikaan minua ei saa yksin muuta kuin vessaan, niih!