kuin alla olevassa mainitsin? No siks että tapahtuu liikaa ja liian lyhyessä ajassa, ei oikeen tahdo pysyä mukana. Eli viime. to poikamme alkoi kertoa nukkumaanmennessä että hällä on salaisuus, jota ei kyllä saisi kertoa ja pyysi ettemme kerro kellekään. Kaiketi sitten kauniisti lupasimme, mutta kun kuulin asian, mielessäni päätin ettei juttu jää siihen. Hän kertoi kahden eskarilaisen kiusanneen häntä eli potkineet. Opettaja oli silloin toisella pihalla (siis koulun etupuolella). Siinähän meni yöunet ja niin on menneet sen jälkeenkin.  Eihän näiden kahden pojan tekoset uusia ole, siitä että he kiusaa alettiin puhua jo silloin kun eskaria oli ollut viikko kaks, silloin kiusattuna oli tyttö. Olen saanut kuulla pitkin syksyä ja talvea heidän pienistä kiusanteoista ja viimeksi loppuvuodesta ilmoitin opelle että he ei ota Niko mukaan jalkapallo peliin, ja sanovat että Niko on hidas, ei osaa pelata jne. Joka ei tietenkään paikkaansa pidä etteikö osaa tai olisi hitaampi kuin muut!! Opettaja otti silloinkin nuo 2 poikaa puhutteluun ja pyysivät Nikolta anteeksi. Nyt tämä uusin tapaus sitten oli sellainen että olivat sanoneet Nikolle ettei saa sanoa kellekään, eikä kertonut opettajalle asiasta. Minä laitin pe. aamuna reissuvihin väliin opelle lappusen asiasta, enkä sanonut Nikolle mitään. Opettaja järkyttyi, oli ottanut kiusaajat puhutteluun yksitellen ja olihan ne tunnustaneet ja oikeen suunnitelleet kiusaamisen. Syyksi tämä toinen poika oli sanonut sen että on kade siitä kun tämä toinen poika (kiusaaja myös) on Nikon kaveri, koska asuu tuossa naapurissamme. Pojat taas pyysivät anteeksi ja lupasivat olla kavereita. Ope ilm. kiusaaja poikien kotiin ja siitä alkoi odotus, milloin soittavat tai tulevat käymään, mutta mitään ei ole kuulunut ja perjantaista on jo monta vrk:tta kulunut. Että ihmiset sitten on...en viiti sanoa tässä niin rumaa sanaa kuin mieli tekis. Toinen kiusaaja on 7 lapsisesta lestadiolaisperheestä ja toinen tosiaan naapurin poika, joka tässä Nikon kaa on leikkiny vauvast lähtein ja yhteen aikaan suunnilleen asui täällä, olin ihan puhki sen hoitamisesta...siis viel ilmaisesta hoitamisesta. No ei sit naapuritkaan sen vertaa tajua että tulis esittämään asiaan jonkun mielipiteen...eli tässä kiitos siitä olen ko. poikaa jaksanut meillä katsoa, tarjonnut mehua, limsaa, karkkia, keksiä, pullaa ja ruokaakin. Voi VEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! ETTE TIÄ KUIN MUA TYMPÄSEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

No sitten kuulin et siskoni tyttö, joka Tukholmassa asuu kihlattunsa kanssa, oli saanu kokea järkytyksen. Viime vko:lla yks päivä tuli töistä, niin taloon oli menty ikkunasta keskellä kirkasta päivää ja viety rahat, korut ja tv. Kaikki paikat on pengottu. Varkaita tuskin koskaan saadaan kiinni. Tuokin talo on siis asutusalueella, mut ei kukaan mitää oo nähny/kuullu.

Sitten johtuen näistä stresseistä on kauheet rymtihäiriöt ja rinnasta ahdistaa. Lisäksi tää stressi pahentaa mun niveloireita ja joka paikkaa särkee ni hiton paljon, ei tahdo istumasta päästä ylös, kun polvet on niin kipeät että tuntuu kuin hajoaisivat. Ja nukkuminenhan ei oo mistään kotosin....kauhea väsy.

Ja sitten tietty tähän päälle jo kaikki aikaisemmat stressit. Joten kyllä kuulkaa viikko kaks mökissä Lapissa (tai edes Vuokatissa) tekis mulle nyt hyvää!

Ja saa kommentoida!!