Omalta osaltani vointi alkaa olla paranemaan päin, no valvoinhan mä yöllä tunnin ja yskin, mutta sitten taas tää päivä on mennyt hyvin, lääkekuuriakin on vielä jälellä. Väsymys painaa edelleen ja aamulla otinkin tunnin extra unet ennen hierontaan menoa.

Mutta muuten kuuluu surullista, mieheni siskohan sairastu syöpään 1v7kk sitten ja hän on kuitenkin taistellut, kuntoillut, tehnyt kotihommat ja jaksanut iloita ja nauraa. Perjantaina tuli kipeäksi, miehensä vei sairaalaan ja sai kipulääkettä. Ja...sitten syöpä kuin "räjähti", lauantaina oli aamulla avannut silmänsä kerran ja sanonut siskonsa nimen, sen jälkeen ei enää mitään. Sunnuntaina olimme hänen luona nelisen tuntia, alkoi silloin saada kipupumpulla morfiinia, jonka annostusta on nostettu vähitellen. Nyt ei enää toimi maksa, munuaiset ja kuumekin on 39. Se on selvää että suruviesti saavuttaa suvun hyvinkin pian...

On vaan niin henkisesti raskasta aikaa, minullekin ja asia pyörii mielessä päivät, yöt...

Sitten vielä kuulin eilen ystäväni väsähtämisesti, onneksi hän kuitenkin on nyt sairaslomalla.

Lumethan ne on sulaneet pelloilta ja Nikollakin piti olla koulussa joka pv. hiihtoa tällä viikolla ja eilen sukset veikin. Olivat vähä hiihtäneet, mutta nyt koulupihalla näkyy nurmikko...eipä ole oiva hiihtokeli. vettä on sadellut ja ollut +4. Tosin nyt just on pikkasen pakkasen puolella.

Nikon harrastuksetkin alkoi joulutauon jälkeen ja eilen oli käsityökoulussa. Huomenna on sitten pianonsoitto ja liikuntakerho.