Imuroin ennen kahtatoista ja 12.10 lähdin lenkille ja
olin kävelly 3min, kun alkoi tuntua ettei kaikki ole ok. Tyhmänä päätin käydä
tietyssä kohtaa ja kun käännyin takasin klo oli 12.17 ja ihan oikeesti ajattelin
et pitääkö mun soittaa Jari apuun. Mua alkoi heikottaa kamalasti, sydän hakkasi,
oksetti jne. Pääsin kotiin ja ku sain vaatteet pois, kaaduin sohvalle. jesus
mikä olo...no olihan tuo tuttu tunne ja juuri se syy, miksi mä en haluaisi mennä
YKSIN kävelylle...mut nyt tuota ei ole viime aikoina ollu. Makoilin ja kävin
venyttään niskaan ja mahakin meni sekasin. Tosa 14 maissa Santeri tuli tänne,
sanoin ettei Niko ole mut haluskin kuulemma olla mun kaa. No tossahan se leikki
robotilla ja hyrrällä. Laitin viestin mummulaan et tuleeko se niko ja
kun se oli kuullu et Santeri on täällä, oli het alkanu pukea ja pianhan se
tulikin sit papan kyydissä. Olo on parempi, mut ei ollenkaan edes ns. normaalin
huono.
Niin siis olohan ilmeisesti tulee siitä et niskanikamat painaa selkäydintä. Oli se kamalaa...huh huh. Ihan vähään aikaan minua ei saa yksin muuta kuin vessaan, niih!
Niin siis olohan ilmeisesti tulee siitä et niskanikamat painaa selkäydintä. Oli se kamalaa...huh huh. Ihan vähään aikaan minua ei saa yksin muuta kuin vessaan, niih!
Kommentit